Kaisa Mäkäräisen maailmancup on lähtenyt käyntiin erikoisesti. Kuudesta kisastaan hän on voittanut puolet ja ollut palkintopallilla neljä kertaa, kahdesti hän on ampunut umpisurkeasti ja pudonnut kauas kärjestä.
Mäkäräisen kohdalla katastrofipäivät huomioidaan nykyään jo suuremmilla otsikoilla kuin onnistumiset, miksi näin?
Mäkäräinen on tällä hetkellä talvilajien kovin tähtemme maailmalle. Samalle tasolle ei yllä kukaan muu. Hiihtopuolella
Krista Pärmäkoski on yltänyt ennen joulua vain kerran palkintopallille, muuten hän on ollut tasaisesti kuuden parhaan joukossa.
Mäkäräinen on pärjännyt keskinäisessä vertailussa paljon paremmin, mutta silti hänen heikot kisansa puhututtavat enemmän, mistä tämä johtuu?
Mäkäräinen ampui kauden avauskisan ensimmäisellä ampumapaikalla neljä pummia, sama toistui nyt pikakisan toisella ampumapaikalla. Ensimmäisessä kisassa syynä oli asentovirhe, toisessa mitä ilmeisemmin virhe ammuntaan tultaessa, Kaisa tykitti matolle liian kovalla vauhdilla. Kumpaankin katastrofiin löytyy siis hyvä selitys, joten suureen huoleen ei ole aihetta.
Neljässä muussa kisassa Kaisa on ollut penkalla suorastaan loistava, ammuntaprosentti on hiponut taivaita ja voitot ovat olleet ylivoimaisia. Eikö meidän pitäisi mielummin iloita niistä?
Iloitaan siis Kaisan kohdalla onnistumisista, mutta annetaan hänelle myös mahdollisuus epäonnistumisiin, ilman räikeitä otsikoita ja suurta ihmettelyä
Mäkäräisen kohdalla taitaa kuitenkin olla niin, että kun hän ei ole menestynyt arvokisoissa niin hyvin kuin maailmancupissa, käännetään epäonnistumiset mediassa suuremmaksi asiaksi, kuin ne todellisuudessa ovat.
Ampumahiihdossa voi tietenkin ampua koko kauden tasaisen varmasti 2-3 pummia ja olla silti tasaisen varmasti kymppisakissa. Mäkäräiselle se ei ole enää tässä vaiheessa uraa se juttu, hän hakee vain täydellisiä onnistumisia. Niitä on tullut jo kolme, kukaan muu suomalaisurheilija ei ole voittanut lumilajien maailmancupeissa tänä talvena vielä yhtään kisaa.
Iloitaan siis Kaisan kohdalla onnistumisista, mutta annetaan hänelle myös mahdollisuus epäonnistumisiin, ilman räikeitä otsikoita ja suurta ihmettelyä.
Tämänkin jutun otsikko on provosoiva, ei sen vuoksi, että Kaisan kisa olisi ollut katastrofi, vaan sen vuoksi miten se noteerataan.
Onhan se parempi, että jos ja kun niitä ohilaukauksia tulee, niin tulkoot sitten samaan kisaan. Ei Kaisan kunto mihinkään ole kadonnut, nyt hänelle sattui vain se inhimillinen heikko päivä.
Katso myös aiheeseen liittyvät pääsivumme: