Naisissa hurjaa nousua, miesten kenttälajeissa taantumista - Näin Suomen yleisurheilu on muuttunut 16 vuodessa

Tämän vuoden Kalevan kisat käytiin viime viikonloppuna Espoon Leppävaaran stadionilla. Kolmipäiväisen kotimaisen yleisurheilun kärkitapahtuman suurimpia tähtiä olivat historian kovimpaan vauhtiin yltäneet aiturinaiset Lotta Haralan johdolla sekä kovan ja äärimmäisen taiston moukarimestaruudesta käyneet Silja Kosonen ja Krista Tervo.

Kokonaisuutena Kalevan kisat tarjosivat useampia hienoja taistoja sekä lajeja, joissa tulostaso nousi selvästi korkeammalle kuin aiempina kausina, vaikka terävintä kansainvälistä kärkeä ei hätyyteltykään. Tällaisia lajeja olivat esimerkiksi naisten kuulantyöntö ja 200 metriä sekä miesten kymmenottelu.

Vaikka yleisö tuntui viihtyvän kisapaikalla hyvässä säässä ja tulostasokin oli kotimaista kärkiluokkaa, kuvattiin useammissa kisaraporteissa kisojen yleistä tasoa varsin negatiiviseen sävyyn. Lisäksi jo aiemmin kauden mittaan yleisurheilusta on puhuttu jopa kriisilajina, jossa monien huippunimien loukkaantumisten jälkeen taso on katastrofaalisen huono.

Mutta kuinka viime viikonloppuna nähty tapahtuma suhteutuu Kalevan kisojen yleiseen tasoon ja kuinka eri lajien kärkiurheilijoiden taso on muuttunut aiempaan verrattuna? Absoluuttisen vastauksen saaminen näihin kysymyksiin vaatisi jokaisen lajin tulostason systemaattista läpikäyntiä, mikä on valitettavasti yhdelle artikkelille liian laaja aihe.

Sen sijaan kysymyksiä tarkastellaan yksittäisenä läpileikkauksena, jossa tämän vuoden Kalevan kisojen voitto- ja pronssituloksia verrataan edellisiin samalla stadionilla käytyihin SM-taistoihin vuonna 2009. Tämä läpileikkaus ei tietenkään kerro absoluuttista totuutta Suomen yleisurheilussa tapahtuneista muutoksista kuluneiden 16 vuoden aikana, mutta antaa kuitenkin viitteitä muutostrendeistä.



Vertailussa jokaisen miesten ja naisten lajin voitto- ja pronssitulokset on muutettu pisteiksi Kansainvälisen yleisurheiluliiton pistetaulukon avulla. Kyseessä on sama taulukko, jota käytetään tulospisteiden laskemiseen arvokisarankingeissa. Kävelyt on tiputettu tarkastelusta pois, koska 16 vuotta sitten Espoossa kilpailtiin 20 kilometrin maantiekävelyt ja tällä kertaa ohjelmassa olivat 10 000 metrin ratakävelyt.

Pistetaulukon antamat pisteet eivät sovellu kovinkaan hyvin eri lajien keskinäiseen vertailuun tai miesten ja naisten tulosten vertailemiseen toisiinsa. Esimerkiksi Hilla Uusimäen voittotulos 55,78 tuotti yhtä pistettä kovemman tuloksen kuin Silja Kososen moukarikultaa tuonut heitto 73,38. Kansainvälisessä vertailussa Kososen tulos on kuitenkin selvästi kovempi.

Tästä syystä vertailua ei tehdä lajien välillä, eikä jutussa mainita eri tulosten tuomia absoluuttisia pistemääriä. Sen sijaan vertailu tehdään lajien sisällä, jossa tämän vuoden tulosten tuomia pisteitä verrataan saman lajin vastaaviin pisteisiin vuonna 2009. Näin jokaisen lajin osalta saadaan suurin piirtein vertailukelpoinen arvio siitä, kuinka paljon parempi tai heikompi tämänvuotinen kilpailu oli 16 vuoden takaiseen verrattuna.

Espoosta Espooseen - Miesten puolella nousua pikamatkoilla, taantumusta kenttälajeissa

Miesten puolella tämän vuoden Kalevan kisoissa kahdessatoista lajissa voittoon vaadittu tulos oli heikompi kuin 16 vuotta sitten. Seitsemässä lajissa voittoon vaadittiin puolestaan parempi noteeraus kuin edellisissä Leppävaaran SM-mittelöissä.

Tulostason lasku mestaruuteen vaadittujen suoritusten osalta näkyy etenkin kenttälajeissa. Vuonna 2009 jokaisen kenttälajin voittotulos oli parempi kuin tällä kertaa.



Voimakkain pudotus tulostasossa on tapahtunut kiekonheitossa, keihäänheitossa ja pituushypyssä. Kaikkein suurinta lasku on kiekossa, jossa Antti Prännin 57,79 on 73 pistettä vaisumpi noteeraus kuin Mikko Kyyrön 61,25 kuudentoista vuoden takaa.



Keihäänheitossa Teemu Wirkkala latasi Leppävaaran stadionilla viime kerralla lukemat 85,84, jotka toivat 64 pistettä enemmän kuin Toni Keräsen 81,33. Pituuskisa vuonna 2009 oli puolestaan poikkeuksellisen kovatasoinen, kun Tommi Evilän kisaennätys 819 antoi 65 pistettä Kristian Pullin 789 kantanutta loikkaa enemmän pisteitä.

Kenttälajeista melko merkittävää laskua on havaittavissa myös seiväshypyssä ja moukarissa. Vuoteen 2009 verrattuna seiväshypyn voittotulos on 20 senttiä ja 55 pistettä heikompi. Moukarissa Olli-Pekka Karjalaisen pisin kaari 77,76 antoi puolestaan 45 pistettä enemmän kuin Henri Liipolan 74,83.

Myös kaikissa muissa kenttälajeissa voittotulos oli hieman heikompi kuin 16 vuotta sitten. Näissä lajeissa ero ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri, mistä johtuen myöskään pisteissä ei ole merkittävää pudotusta.

Ratamatkojen puolella lyhyet juoksumatkat erottuvat selvästi positiivisella tavalla. 800 metriin asti kaikilla juoksumatkoilla voittotulokset olivat tällä kertaa parempia, ja etenkin pitkissä aidoissa sekä 200 ja 400 metrillä mestaruuteen vaadittu suoritus oli varsin merkittävästikin parempi.

Suurin ero on 400 metrin aidoissa, joissa Antti Sainion Kalevan kisojen ennätys 49,25 tuo 79 pistettä enemmän kuin Jussi Heikkilän kuudentoista vuoden takainen aika 50,84. Yli 70 pisteen nousu on pitkien aitojen lisäksi myös 200 ja 400 metrillä. Kakkosella Riku Illukan aika 20,76 on puolisen sekuntia parempi kuin Visa Hongiston voittotulos vuonna 2009, ja Konsta Alatupa paineli kentän ympäri yli sekunnin vikkelämmin kuin Matti Välimäki 16 vuotta aiemmin.

Kestävyysmatkoilla voittotulokset ovat puolestaan kaikki heikompia kuin edellisellä kerralla. Erot eivät ole kuitenkaan järisyttävän suuria 10 000 metrin juoksua lukuun ottamatta. Tämän lajin kohdalla tilastoa kuitenkin vääristää hieman se, että 2009 voiton vei kenialainen Lewis Korir, jolla oli vakituisen asuinpaikan ansiosta osallistumisoikeus Kalevan kisoihin.



Voittotulosten osalta on siis havaittavissa selkeä negatiivinen muutos yleisessä tasossa kenttälajien osalta ja positiivinen kehitys juoksulajeissa. Jos tasoa tarkastellaan astetta laajemmin vertailemalla pronssituloksia, näyttäytyy tämänvuotinen taso kokonaisuutena astetta paremmalta.



Tämänvuotisissa kisoissa pronssille vaadittiin 11 lajissa parempi tulos kuin vuonna 2009. Kuusitoista vuotta sitten pronssitulos oli puolestaan astetta kovempi kahdeksassa lajissa.

Tason putoaminen on jälleen havaittavissa ennen kaikkea kenttälajien puolella. Suurinta pudotus on ollut miesten korkeudessa, jossa tämävuotinen pronssitulos 204 tuo 123 pistettä vähemmän kuin edellisten kisojen 218.

Myös kiekonheitossa pudotus on varsin merkittävä, eli 83 pistettä. Vuonna 2009 mitaleille vaadittiin yli 60 metrin heitto, kun tällä kertaa palkintokorokkeelle oikeutti vain noin 55 ja puolen metrin heitto.

Miesten keihäskisa oli vuonna 2009 kovatasoinen myös Wirkkalan takana. Mitaleille yltääkseen piti heittää 84,28, joka on 61 pistettä parempi kuin Lassi Etelätalon sunnuntainen pronssikiskaisu 80,06.

Toisaalta pituussuuntaisissa hypyissä kärjen taso oli tällä kertaa astetta leveämpi. Vaikka Evilän voittotulos 16 vuotta sitten oli merkittävästi tämänkertaista parempi, oli pronssiin hypättävä yhdeksän senttiä pidemmälle.

Astetta merkittävämpi nousu on näkyvissä kolmiloikassa. Myös kymmenottelussa kunnostautunut Mauri Kaattari pokkasi kuusitoista vuotta sitten pronssia 14,88 metriä kantaneilla loikilla. Tällä kertaa pronssitulos oli lähes metrin ja 87 pistettä parempi.

Juoksuradan puolella pronssitulokset olivat miesten kymppitonnia lukuun ottamatta kaikki edelliskertaista parempia. Etenkin 200 ja 100 metriä erottuvat, sillä näissä molemmissa mitaleille päästäkseen juoksijoilta vaadittiin yli 100 pistettä parempi tulos.



Kova nousu on nähtävissä myös nelosella. Tänä vuonna pronssiin vaadittu tulos oli 1,41 sekuntia ja 90 pistettä parempi. Kasilla ja pitkissä aidoissakin pronssituloksessa nousua on yli 50 pistettä.

Kymppitonnin taso vaikuttaisi sen sijaan laahaavaan selvästi jäljessä 16 vuoden takaista, eikä tasonlasku selity pelkällä Koririn osallistumisella vuonna 2009. Edellisissä Leppävaaran kisoissa Jussi Utriaisen pronssia tuonut tulos oli selvästi alle 30 minuutin (29.16,38), kun tänä vuonna mitaleille riitti noin 1.20 heikompi loppuaika.

Kymmenottelussa voittotulos on puolestaan hieman edelliskertaista parempi. Pronssille vaaditut pisteet ovat sen sijaan aavistuksen heikommat.

Naisissa selvää nousua lähes kaikissa lajeissa

Miesten puolella etenkin kenttälajien voittotuloksissa voitiin havaita siis selvä laskeva trendi. Naisten puolella tilanne on sen sijaan täysin päinvastainen, sillä lähes jokaisessa lajissa on havaittavissa tasonnousua.

Etenkin kenttälajeissa trendi on voittotulosten osalta täysin päinvastainen kuin 16 vuotta sitten. Kiekonheitto on ainoa poikkeuslaji kentän puolella, jossa mestaruustulos oli vuonna 2009 heikompi kuin tällä kertaa.



Useammassa lajissa parannus on ollut myös todella merkittävä. Kaikkein selvimmin muista erottuvat etenkin kuulantyöntö ja moukarinheitto, joissa molemmissa tämänkertainen voittotulos tuo yli 100 pistettä enemmän.

Kuulantyönnössä Emilia Kankaan mestaruuspukkaus 17,82 on senttiä vaille kaksi ja puoli metriä parempi kuin edellisten Espoon kisojen pisin työntö. Tämä näkyy myös pisteissä, joissa Kankaan noteeraus on 155 pistettä parempi.

Naisten moukarinheitossa Silja Kososen (sekä myös hopealle jääneen Krista Tervon) pisin kaari oli Kalevan kisojen historian toiseksi pisin, eli 73,38. Vertailtaessa Merja Korpelan 16 vuoden takaiseen voittoheittoon 66,91 tuo tämänkertainen voittotulos 104 pistettä enemmän.

Suuri nousu on havaittavissa myös seipäässä ja kolmiloikassa, joissa molemmissa tämänkertainen tulos tuo 93 pistettä enemmän. Pituudessa, keihäässä ja korkeudessa on niissäkin pientä nousua, mutta ei aivan yhtä suurta.



Radan puolellakin taso oli tällä kertaa astetta räväkämpi. Kuten olettaa sopii, niin suurinta nousu on ollut 100 metrin aitajuoksussa, jossa Lotta Haralan 12,67 tuottaa 109 pistettä enemmän kuin Johanna Halkoahon 13,48. Myös Lotta Kemppisen ja Mette Baasin mestaruustulokset 100 ja 200 metrillä ovat merkittävästi kuudentoista vuoden takaista parempia.

Ainoastaan kestävyysmatkoilla on havaittavissa pientä tasonlaskua, mikä selittyy useamman kärkiurheilijan poissaololla. Vuonna 2009 Annemari Sandell-Hyvärinen (nyk. Kiekara) kävi voittamassa sekä kymppitonnin että vitosen tuloksilla, jotka olivat tämänkertaisia parempia. Myös esteissä Ilona Monosen poissaolo näkyi ja tulostaso laski 16 vuoden takaisesta.

Pronssituloksia tarkasteltaessa voidaan havaita sama trendi kuin voittotulostenkin osalta. Kentän puolella jokaisessa lajissa kiekonheitto poislukien mitaleille vaadittiin Espoon edelliskertaa parempaa suoritusta.



Myös muuten samoissa lajeissa voidaan havaita samankaltainen tulostason nousu. Historiallisen kovalla tuloksella 70,15 pronssille heittänyt Suvi Niiranen keräsi suorituksestaan peräti 199 pistettä enemmän kuin Suvi Latvala vuonna 2009 57,83 kantaneella heitollaan.

Naisten kuulantyönnössä Senja Mäkitörmän pronssityöntö 16,91 oli puolestaan 143 pistettä parempi kuin vuoden 2009 14,62, vaikka Mäkitörmä itse tulokseen tällä kertaa varmasti hieman pettynyt olikin. Muissakin kenttälajeissa nousua nähtiin tai päästiin ainakin samaan, mutta nämä muutokset olivat pienempiä.

Ratamatkoillakin havainnot pronssitulosten osalta ovat hyvin samankaltaisia kuin voittotulosten. Pronssille vaadittiin tänä vuonna parempaa aikaa kaikissa muissa lajeissa paitsi 3000 metrin esteissä ja 5000 metrillä. Näissäkin erot ajoissa ovat pisteiksi muutettuina varsin marginaalisia.

Merkittävin nousu tapahtui 200 metrillä. Enni Virjosen 23,67 oli reilusti yli sekunnin parempi kuin vuoden 2009 pronssitulos 24,99. Tämä tuottikin peräti 125 pistettä enemmän.

Merkittävä nousu tapahtui myös tonnivitosella, jossa Ilona Monosen aika oli noin 13 sekuntia ja 97 pistettä parempi kuin edellisten Espoon kisojen pronssiaika. Satasella puolestaan 2009 pronssiaika painui päälle 12 sekunnin, kun tällä kertaa Saara Keskitalon pronssiaika oli 11,78.

Mielenkiintoisesti kymppitonnin pronssiaika oli tällä kertaa selvästi parempi, vaikka voittoon vaadittu aika olikin tällä kertaa heikompi. Pronssille vaadittiin tänä vuonna kuitenkin tästä huolimatta yli minuutin verran nopeampi aika.

Viidellätonnilla ja kolmentonnin esteissä muista juoksulajeista poiketen pronssiaika oli tämän vuoden kisoissa astetta heikompi. Ero ei ole kuitenkaan merkittävä, sillä kyse on ainoastaan muutamasta pisteestä.

Seitsenottelussa sekä voitto- että pronssitulos oli tällä kertaa edellisiä Espoon kisoja parempi. Kultaan vaadittiin yli sata ja pronssiin yli kaksisataa pistettä kovempi yhteistulos.

Yhteenveto - Etenkin naisten puolella Suomen yleisurheilu voi hyvin

Vertailu edellisiin vuonna 2009 Espoossa pidettyihin Kalevan kisoihin osoittaa siis, ettei Suomen yleisurheilulla mene tällä hetkellä mitenkään poikkeuksellisen huonosti, eikä Suomen yleisurheilu ole kriisissä. Etenkin miesten kenttälajeissa on toki muutamia lajeja, joissa 00-luvun lopulla meni hieman paremmin, mutta hyvin monessa lajissa taso on nyt astetta parempi.

Naisten puolella tasonnousu on muutamassa lajissa ollut suorastaan räjähdysmäistä. Vain parissa yksittäisessä lajissa (kiekonheitto, pitkät ratamatkat) on naisten taso laskenut 16 vuoden takaiseen. Kuulantyönnössä, moukarinheitossa, aidoissa ja sileillä ratamatkoilla ei vuoden 2009 kärkiurheilijoiden tuloksilla ole juuri mitään käyttöä.

Miestenkin puolella huomionarvoista on pikamatkojen piristyminen. Vaikka edelleenkään suomalaiset miespikajuoksijat eivät kansainvälisessä vertailussa ole kovinkaan korkealla, on näiden lajien tilanne tällä hetkellä huomattavasti valoisampi kuin 16 vuotta sitten.

Toki on myönnettävä, että miehissä on myös toisaalta pari selkeää ongelmalajia. Etenkin kiekonheitto ja 10 000 metrin juoksu ovat sellaisia, joissa jo vuosien ajan tilanne on ollut varsin masentava. Myöskään yleensä suomalaisille erittäin menestyksekäs keihäänheitto ei ole tänä vuonna ollut sillä tasolla, mihin Suomessa on totuttu.

Kokonaisuus osoittaa kuitenkin selvästi, ettei tämänhetkinen tilanne ole katastrofi tai edes mitenkään poikkeuksellisen heikko. Vaikka monissa lajeissa kärkiurheilijat ovat kärsineet tänä vuonna vastoinkäymisestä, on kotimaisen yleisurheilun kärki paljon terävämpi kuin Kalevan kisojen edellisellä Espoon visiitillä.

Kansainvälinen taso on tietysti eri asia. Mutta pelkkä kansainväliseen kärkeen vertaaminen antaa myös aivan liian yksipuolisen kuvan siitä, kuinka suomalainen yleisurheilu tällä hetkellä voi. Kukaan ei voi kiistää, etteikö matkaa huipulle monissa lajeissa olisi huolestuttavan paljon, mutta tilanne on silti paljon parempi kuin se aiemmin on ollut.