Hurja hiihtokausi alkaa viikonloppuna Rukalla - Ketkä ovat maailmancupin suurimmat ennakkosuosikit ja suomalaistoivot?

Maastohiihdon maailmancup-kausi 2023/2024 alkaa pitkän odotuksen jälkeen tulevana viikonloppuna. Urheilijoilla on edessään pitkä kisaurakka, jonka aikana kisataan yhteensä 37 kilpailua viidellätoista paikkakunnalla.

Kyseessä on arvokisaton vuosi, joten maailmancupissa menestyminen on kaikkien hiihtäjien päätavoite. Yksittäisinä tähtihetkinä kauden aikana ovat vuodenvaihteen jo klassikoksi muodostunut Tour de Ski -kiertue sekä legendaarinen Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailu.

Aiempiin kausiin verrattuna kisakalenteriin kuuluu joitakin uusia tai uusvanhoja kisapaikkoja. Ensiesiintymisensä maailmancupin isäntäpaikkakuntina tekevät Sveitsin Goms sekä Yhdysvaltain tähtihiihtäjä Jessie Digginsin kotikaupunki Minnesota.

Paluun maailmancupiin tekevät puolestaan pidemmän tauon jälkeen ampumahiihtonäyttämönä paremmin tunnettu Oberhof sekä ruotsalaisen olympiavoittajan ja maailmanmestarin Marcus Hellnerin kotistadion Jällivaara, joka muistetaan ehkä parhaiten ampumahiihtolegenda Ole-Einar Björndalenin kellontarkkojen kierrosaikojen tuottamasta osakilpailuvoitosta vuonna 2006.

Oberhofin lisäksi myös toinen ampumahiihdosta tuttu kisapaikka Östersund palaa kalenteriin parin vuoden tauon jälkeen. Pohjois-Amerikan kiertueella Minneapolisin lisäksi vieraillaan myös kahdeksan vuoden tauon jälkeen vuoden 1988 olympiamaisemissa Canmoressa.



Aiempiin kausiin verrattuna poikkeavaa on myös se, että perinteinen joulukuun kisapaikkakunta Sveitsin Davosissa on tänä vuonna juhlavuotensa kunniaksi osana Tour de Ski -kiertuetta. Tuolloin Sveitsin klassikkoladuilla hiihdetään vapaan sprintti sekä 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajo.

Davosin lisäksi Tourin aikana kilpaillaan myös tutuilla paikkakunnilla Italian Toblachissa ja Val di Fiemmessä. Toblachissa ohjelmassa on vapaan sprintti, 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtö sekä 25 kilometrin vapaan takaa-ajo. Val di Fiemmessä kilpaillaan tuttuun tapaan 15 kilometrin perinteisen yhteislähtö sekä pelätty Alpe Cermisin loppunousu, joka kisataan jälleen kerran yhteislähtönä.

Toisin kuin kahtena edellisenä arvokisattomana vuotena Tour de Ski on tällä kertaa kauden ainoa pidempi yhtenäinen kiertue. Kaudella 2016 kausi päättyi Kanadan hiihtokiertueeseen ja neljä vuotta sitten Ruotsissa ja Norjassa kisattiin Skandinavian Tour. Tällä kertaa siis Tour de Skin lisäksi ohjelmassa on ainoastaan yksittäisiä maailmancupin osakilpailuja.

Yhteensä kauden aikana kisataan 33 henkilökohtaista henkilökohtaista kilpailua. Näistä sprinttikisoja on 13 ja normaalimatkojen startteja 20. Sprinteistä vapaalla hiihtotavalla kilpaillaan seitsemän ja perinteisellä kuusi.

Normaalimatkojen puolella yleisin hiihdettävä matka on 10 kilometrin kilpailu, joka on ohjelmassa yhdeksän kertaa. Nämä kisataan yhtä lukuun ottamatta väliaikalähtönä ja ainoa poikkeus on Alpe Cermisin vapaan hiihtotavan yhteislähtö. Perinteisellä kympin väliaikalähtöjä kisataan neljä ja vapaalla viisi.

Viime kaudella naisten ja miesten hiihtomatkojen yhtenäistämisen jälkeen maailmancupiin pitkän tauon jälkeen palannut 20 kilometrin matka on ohjelmassa tällä kaudella kaikkiaan kahdeksassa kisassa. Näistä kisoista neljä kisataan perinteisellä, kolme vapaalla ja kerran ohjelmassa on myös skiathlon.

Tämä matka kisataan muuten yhteislähtönä, paitsi Lahdessa ohjelmassa on 20 kilometrin perinteisen väliaikalähtö ja Davosissa sama matka hiihdetään takaa-ajona. Trondheimin MM-esikisoissa hiihdettävä 20 kilometrin skiathlon on ensimmäinen kerta, kun naiset kisaavat näin pitkän skiathlonin.

50 kilometriä on tuttuun tyyliin ohjelmassa ainoastaan Holmenkollenilla, jossa matka kisataan tänä vuonna perinteisellä hiihtotavalla sekä jälleen kerran yhteislähtönä, vaikka kisa pitikin muuttaa väliaikalähdöksi kaudesta 2020/2021 alkaen. 50 kilometrin lisäksi kauden aikana yhden kerran kisataan 15 kilometrin yhteislähtö perinteisellä sekä 25 kilometrin takaa-ajo vapaalla.



Henkilökohtaisten kisojen lisäksi ohjelmassa on myös neljä joukkuekilpailua. 4 x 7,5 kilometrin viesti kisataan kauden aikana kahdesti, minkä lisäksi kisakalenterissa on on myös yksi sekaviesti sekä parisprintti.

Edessä on siis pitkä ja raastava kausi, jonka aikana hiihtäjät joutuvat todella koville. Varsinkin kun viime kaudella ensimmäistä kertaa käytössä ollut uusi pistelaskujärjestelmä edellyttää todella aktiivista kisaamista. Maailmancupin kokonaiskilpailussa ahkerimmat kisaajat palkitaan ruhtinaallisesti.

Suurimmat ennakkosuosikit maailmancupin kokonaiskilpailun kärkitaistoon tulevat tänäkin vuonna sekä miesten että naisten puolella pääasiassa Norjasta ja Ruotsista. Myös parilla suomalaisella sekä muun maalaisella haastajalla on kuitenkin mahdollisuuksia päästä mukaan kärkitaistoon. Seuraavassa tarkempi katsaus kauden ennakkosuosikeihin naisten ja miesten maailmancupissa.

Tuleeko naisten hiihtokaudesta suurta ruotsalaisjuhlaa?

Parin edellisen kauden aikana Ruotsin naiset ovat dominoineet hiihdon maailmancupia erityisesti sprintin puolella. Viime kaudella valtikka siirtyi myös normaalimatkoilla länsinaapuriin, kun Frida Karlsson voitti Tour de Skin ja Ebba Andersson lähti MM-kisoista kotiin kahden henkilökohtaisen kullan kanssa.

Maailmancupin kokonaiskilpailun voitto ei näistä hurjista suorituksista huolimatta matkannut Ruotsiin. Koska molemmilla jäi useampi kilpailu välistä ja koska kumpikaan ei sprinteissä suurimpia pistepotteja tavoittele, meni viime vuoden kokonaiscupin voitto monien yllätykseksi Norjan Tiril Udnes Wengille.

Weng ei ollut viime kauden aikana paras normaalimatkojen hiihtäjä eikä sprintteri, mutta hän oli etenkin alkukaudesta ja Tour de Skillä tasaisen kova molemmissa. Tasainen kovalla tasolla suorittaminen kaikilla matkoilla voikin siivittää jopa maailmancupin kokonaiskilpailun voittoon, mistä johtuen voittotaiston arvioiminen on hieman haastavaa. Tästä syystä tässä ennakossa keskitytäänkin erikseen normaalimatkojen ja sprintin kokonaiskilpailuun.

Naisten normaalimatkojen maailmancupin kaksi suurinta ennakkosuosikkia ovat edellisen kauden pohjalta sekä alkukauden ensimmäisten kisastarttien perusteella tutut ruotsalaiset nimet Ebba Andersson ja Frida Karlsson.



Viime kevättalven aikana Ebba Andersson nousi “ikuisesta kakkosesta” maailman parhaaksi naisten normaalimatkojen hiihtäjäksi, josta parhaana todisteena ovat skiathlonin ja kolmenkympin perinteisen maailmanmestaruudet. Ruotsin kansallisen hiihtokauden avauksen perusteella Andersson vaikuttaisi tänäkin vuonna olevan kunnossa, vaikkakin vapaan startti sunnuntaina Jällivaarassa ehkä hieman astetta vaisumpi olikin.

Frida Karlsson pystyi toipumaan Tourin dramaattisen loppunousun hyytymisen jälkeen arvokisoissa mitalikuntoon. Karlssonia on pidetty yhtenä Ruotsin hiihtohistorian lahjakkaimpana yksilönä ja hän onkin muutaman hieman haastavamman kauden jälkeen löytämässä tekemiseensä tasapainoa.

Vuoden kypsempi ja valmiimpi Karlsson onkin hyvin todennäköisesti tällä kaudella vaikea voitettava jokaiselle, myös vielä viime kaudella askeleen edellä olleelle Anderssonille. Karlssonin suurin haastaja voikin olla hän itse, sillä ruotsalainen on itse pilannut useamman kerran kilpailunsa liialla höntyilyllä tai ylioptimistisella vauhdinjaolla.

Viime vuonna normaalimatkojen kokonaiscupin voittoa juhli Suomen Kerttu Niskanen. Kahden edellisen kauden aikana uransa parhaassa vireessä ollut Niskanen voisi periaatteessa tälläkin kaudella olla mukana normaalimatkojen kokonaiscupin voittotaistossa, mutta kauden ensimmäiset startit eivät viittaa siihen.

Sekä Oloksella että Rukalla Niskasen meno oli todella tahmeaa. Suunnan olisikin käännyttävä nopeasti, tai kokonaiskilpailun kärkisijat kaikkoavat häneltä kauas tavoittamattomiin.

Suomen suurin valttikortti normaalimatkojen cupiin ja myös kokonaiscupiin onkin todennäköisesti Krista Pärmäkoski. Oloksella Pärmäkoskenkin suoritus aiheutti monissa hiihdon seuraajissa jo lievää paniikkia, mutta Rukalla tahti oli jo ainakin kotimaisiin kärkinimiin verrattuna selvästi parempaa.

Uraansa monien yllätykseksi vielä ainakin vuodella jatkanut Pärmäkoski on parhaimmillaan todella tasainen tuloksentekijä sijoille 3-8, millainen suorittaminen toisi kauden päätteeksi todella hyvän kokonaissijoituksen loppupisteissä. Se tosin vaatii sekä Olokseen että viime kauteen verrattuna selvästi parempaa suorittamista vapaan hiihtotavan väliaikalähtökisoissa.

Yhdysvaltain Jessie Digginsillä ei tätä haastetta ole, sillä vapaan väliaikakisoissa hän on tasaisuudeltaan maailman paras. Kauden ohjelma onkin hänen kannaltaan suosiollinen, sillä kympin vapaa on kauden aikana ohjelmassa viisi kertaa. Yhdysvaltalaisen kauden kohokohta on varmasti hänen bravuurimatkansa kisa kotimaastoissa Minneapolisissa.



Saksan Katharina Hennig päätti viime talvena saksalaisnaisten piinallisen pitkän voitottoman putken. Muutenkin läpi koko kauden uransa parhaimmalla tasolla hiihtänyt saksalainen teki todella vahvaa jälkeä etenkin perinteisellä, mutta myös vapaalla hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle.

Kauden avauksen perusteella Hennig tulee tähänkin kauteen erittäin kovassa kunnossa. Oloksen hiihdon perusteella Saksan hiihdon uusi ykköstähti saattaa hyvinkin olla Rukan vapaan kisassa koko joukon kovin. Jos sama vire jatkuu läpi kauden, on Hennig todennäköisesti todella vaikea voitettava normaalimatkojen maailmancupissa.

Norjalaisnaisten viime kausi oli paljon parempi kuin etukäteen odotettiin. Therese Johaugin ylivoiman takana Norjan muu naisjoukkue oli edelliskauteen asti jäämässä jälkeen kansainvälisestä kärkivauhdista, mutta viime talvena vuonomaan naishiihtäjiltä nähtiin kollektiivinen tasonnousu.

Kärjen takana tulevaan perushyvien normaalimatkojen hiihtäjien ryhmään kuulunut Tiril Udnes Weng nousi normaalimatkoilla vakituiseksi podiumehdokkaaksi ja maailmancupin kokonaisvoittajaksi. Vielä yllättävämmän nousun tekivät aiempina vuosina normaalimatkoilla noin sijalle 10 hiihtänyt Anne-Kjersti Kalvå sekä lähinnä Ski Classicsissa menestystä niittänyt Astrid Øyre Slind, jotka molemmat saavuttivat MM-kisoissa henkilökohtaisen mitalin ja viestikultaa.

Tulevaan kauteen lähdettäessä norjalaisnaisten asemat näyttävät kuitenkin jälleen kerran hieman haastavilta. Hallitseva maailmancupin voittaja Weng ei pääse ollenkaan kilpailemaan Rukalla koronan vuoksi ja myös sairasteluista kärsinyt Kalvå avaa kautensa vasta Rukalla.

Beitostölenin avausviikonloppuna ei yhdeltäkään norjalaiselta nähty tällä kertaa sellaista myrskyvaroitusta Rukalle, jollaiseen aiempina kausina on totuttu. Astrid Öyre Slindin lisäksi kovimmassa vauhdissa oli kokenut konkari Heidi Weng, mutta erot muihin hiihtäjiin jäivät sen verran pieniksi, että podiumtaistoon saattaa norjalaisilla tulla ainakin kauden alussa kiire.

Tosin viime vuonnakin norjalaiset oli laskettu ennen kauden alkua jo valmiiksi ulos terävimmästä kärkitaistosta. Maan tilanne ei näytä tälläkään hetkellä kovin lupaavalta, varsinkin kun Ingvild Flugstad Östberg ja Helene Marie Fossesholm ovat aiemmin mainittujen urheilijoiden lisäksi poissa vahvuudesta terveyshaasteiden vuoksi.

Mielenkiintoisia uusia seurattavia tulevalle hiihtokaudelle ovat sen sijaan Ruotsin Moa Ilar, Ranskan Delphine Claudel sekä Italian Francesca Franchi. Tähän asti henkilökohtaisessa kilpailussa parhaimmillaan kuudenneksi sijoittunut Ilar on harjoitellut yhdessä Frida Karlssonin kanssa ja yllätti varmasti monet hiihdon seuraajat viime viikonloppuna Jällivaarassa, jossa hän voitti vapaan kympillä sekä Karlssonin että Anderssonin.

Ranskan Claudel on opittu tuntemaan lähinnä erinomaisena ylämäkihiihtäjänä, jolle on kauden aikana tarjottu yksi mahdollisuus loistaa, eli Alpe Cermisin loppunousu. Viime vuonna Claudel alkoi kuitenkin menestyä myös muuallakin kuin jyrkässä laskettelurinteessä. Vapaan hiihtotavan spesialisti saattaa hyvinkin nousta vakiokasvoksi palkintosijataistossa vapaan normaalimatkoilla.

Italian naishiihto on ollut alamaissa sen jälkeen, kun Marianna Longa ja Arianna Follis päättivät uransa 2010-luvun alkupuolella. 1990-luvun loiston päivät ovat puolestaan maan hiihtopiireissä ainoastaan kaukainen muisto.

Viime vuoden MM-kisoissa nähtiin kuitenkin orastava valonpilkahdus, kun maailmancupissa parhaimmillaan sijoittunut Francesca Franchi yllätti kaikki sijoittumalla kuudenneksi kympin vapaalla ja yhdeksänneksi skiathlonissa. Tuleva kausi osoittaa, olivatko Franchin Planican haamuhiihdot pelkästään yksittäisiä välähdyksiä, vai voiko hän nousta Italian naishiihdon uudeksi johtotähdeksi

Murtaako Skistad jälleen ruotsalaisrintaman sprintissä?

Naisten sprinttipuolella sinikeltainen hallinta on ollut viimeisten vuosien aikana suorastaan mykistävää. Tason laajuutta ja kovuutta kuvaa hyvin se, että ruotsalaiset ovat dominoineet lajia lähes mielin määrin, vaikka Pyeongchangin olympiavoittaja Stina Nilsson siirtyi ampumahiihtoon ja Linn Svahn oli puolitoista kautta poissa loukkaantumismurheiden vuoksi.

Jonna Sundling on putsannut pöydän viimeisissä kolmissa arvokisoissa ja Maja Dahlqvist oli viime vuonna sprintticupin ykkönen. Heidän lisäkseen Emma Ribom teki viime vuonna lopullisen läpimurtonsa maailman terävimpään sprinttieliittiin ja Johanna Hagström antoi kovaa tulitukea. Myös Linn Svahn teki vahvaa paluuta kohti maailman kärkeä.

Ruotsin hurjasta sprinttitasosta huolimatta kauden suurin ennakkosuosikki tulee Norjasta. Kristine Stavås Skistad pystyi viime kauden edetessä vastaamaan yhä paremmin ruotsalaisten vauhtiin ja kevättalven maailmancupissa voimasuhteet kääntyivät ympäri.

Skistad ei ollutkaan enää haastaja, joka epätoivoisesti yrittää vastata maannaistensa iskuihin, vaan hän muuttui kovimmaksi uhaksi, jonka vahvuudet piti yrittää syödä ennen loppuratkaisuja. Jonna Sundling yritti loppukauden sprinteissä useamman kerran hyydyttää Skistadin kirivaihteen matkalla onnistumatta tässä kertaakaan.

Uuteen kauteen lähdetäänkin keikahtaneesta valtasuhteesta. Skistad ei ole enää lähtökohtaisesti ruotsalaisten haastaja, vaan suurin ennakkosuosikki, jonka haastamiseksi ruotsalaisten on nostettava omaa tasoaan. Beitostölenissä Skistad ei tosin vielä ollut aivan terävimmillään, vaikka melko helposti voiton ottikin.



Jällivaarassa puolestaan hurjasteltiin sprintissä kovimmalla kansainvälisellä tasolla. Jonna Sundling ja Emma Ribom kävivät keskenään rajun otatuksen ja osoittivat, että he eivät aio enää toista kautta putkeen katsoa vierestä norjalaisen voitontuuletuksia. Tämä kaksikko lieneekin Ruotsin kovin valtti ainakin alkukaudesta Dahlqvistin haastavan harjoituskauden jälkeen.

Ruotsalaisten ja Skistadin lisäksi sprintin kärkitaistoon voi odottaa ainakin viime kausien kestomenestyjää Nadine Fähndrichiä, joka oli viime kauden päätteeksi sprintticupin kokonaispisteiden kakkonen. Erityisesti vapaan sprinteissä elementissään oleva sveitsiläinen pärjää nykyisin huipputasolla myös perinteisellä.

Yhdysvaltain Julia Kern oli yksi viime kauden suurista tasonnostajista sprintissä. Kern alkoi vakiinnuttaa tasoaan välierähiihtäjäksi ja ajoittain tie vei myös finaaliin. Tuleva kausi näyttää, onko Kern pystynyt tekemään tarvittavan tasonnousun, mikä vaaditaan podiumtaistoon nousemiseen.

Norjalaisista Skistadin lisäksi sprinteissä viime kaudella nähtiin kovaa suorittamista myös Tiril ja Lotta Udnes Wengiltä. Sisarukset lienevät tänäkin vuonna vahvoja, vaikka Tiril tosiaan koronan vuoksi joutuu odottamaan kisakauden alkua ja Lotta ei vielä Beitostölenin perusteella ole aivan terävimmillään.

Sen sijaan Norjasta voi tulla koko sprinttikauden suurin sensaatio. Ingrid Andréa Gulbrandsen takoi Beitostölenin karsinnassa järisyttävän pohja-ajan ja sijoittui myös lopputuloksissa toiseksi. Viime vuonna Jasmin Kähärän voittamassa U23-kisojen MM-sprintissä kuudenneksi sijoittunut Gulbrandsen vaikuttaa tehneen hurjan kehitysloikan kesän aikana, jollaiseen myös Kähärän toivoisi pystyvän.

Suomalaisille naisten sprintti on ollut jo vuosikymmenen ajan tervanjuontia. Edellinen osakilpailuvoitto on yli kymmenen vuoden takaa ja vapaalla hiihtotavalla edellisestä palkintosijastakin on aikaa jo kohta 14 vuotta. Viime kausina tason laajuudessa on näkynyt pientä piristymistä, mutta kärkitaisto menee edelleen varsin kaukana.

Kovimmat menestysodotukset kohdistuvat Johanna Matintaloon, joka on onnistunut pari kertaa nousemaan palkintokorokkeelle perinteisen sprintissä. Hänen suoritustasonsa vaihtelee kuitenkin varsin paljon, minkä lisäksi hänen ongelmansa on hänen yksipuolisuutensa. Perinteisen sprintissä näyttömahdollisuuksia tulevalla kaudella on vain kuusi.

Tasaisin Suomen naissprinttereistä on ollut Jasmi Joensuu, jonka perustaso on kuitenkin ollut parhaimmillaan semifinaalissa ja heikompana päivänä puolivälierien ensimmäisten karsiutujien joukossa. Erityisesti hänen kuten muidenkin suomalaisten sprinttereiden haasteena on ollut viimeinen loppurutistus, jonka aikana jo käsien ulottuvilla olleet jatkopaikat ovat karanneet.

Jatkuuko miesten puolella hurja norjalaisvyöry?

Miesten maastohiihtokausi oli viime vuonna juuri niin yksitoikkoinen kuin etukäteen saattoi pelätäkin. Venäläisten ollessa täysin aiheesta suljettuna kansainvälisistä hiihtokisoista dominoi Norja miesten hiihtoa käytännössä aivan miten tahtoi.

Ehkä kuvaavin osoitus Norjan mieshiihdon ylivertaisuudesta oli Planican MM-kisojen viesti, jossa uransa viime kauteen lopettanut Hans Christer Holund toisti avausosuudella Øyvind Skånesin legendaarisen tempun Val di Fiemmen MM-kisoista 1991 ja ratkaisi viestin jo avausosuuden ensimmäisillä kilometreillä.

Tuleva hiihtokausi ei liene poikkeus viime vuoteen verrattuna. Norjan mieshiihto on tason laajuudelta aivan ylivertainen muihin maihin verrattuna, ja tällä hetkellä maan edustusjoukkueeseen pääseminen on haastavampi tehtävä kuin maailmancupissa menestyminen.

Ylivoimaisen Norjan joukkueen sisällä on yksi yksilö, joka on muiden yläpuolella etenkin maailmancupin koitoksissa, jossa hiihdetään lyhyemmillä ja lenkeillä ja helpommissa maastoissa kuin arvokisoissa. Johannes Hösflot Kläbo lähteekin tähänkin kauteen selvänä ennakkosuosikkina.

Normaalimatkojen puolella Kläbon ylivoima ei ole etenkään vapaalla hiihtotavalla ja raskaammissa maastoissa aivan yhtä tyrmäävää kuin sprintissä, mutta maailmancupin koitoksissa hän on ainakin perinteisellä hiihtotavalla ja jokaisessa yhteislähtökisassa ylivoimainen ennakkosuosikki. Siksi olisikin järisyttävä yllätys, jos joku muu kuin Kläbo miesten kokonaiscupin voittaisi.

Viime vuonna Kläbon kovin haastaja oli Pål Golberg, joka onkin yleishiihtäjänä maailman toiseksi paras. Golbergille sopii jokainen hiihtomatka, hiihtotapa ja kilpailutyyppi. Hänellä ei siis ole käytännössä muita heikkouksia kuin se, että Kläbo on usein vielä astetta kovempi. Tosin ei aina, kuten esimerkiksi Planican MM-kisojen viisikymppiä osoitti.

Vapaalla hiihtotavalla ehkä maailman etevin menijä on Simen Hegstad Krüger, joka matkasi kotiin Planican MM-kisoista kolmen MM-kullan kanssa. Krüger on vapaan väliaikakisoissa suurin ennakkosuosikki, mutta ajoittain heikompi perinteinen johtaa siihen, ettei hän todennäköisesti kokonaispisteissä voi haastaa Kläboa ja Golbergia.

Norjan kivenkovasta joukkueesta on nostettava myös Didrik Tönseth, Martin Löwström Nyenget sekä Sjur Röthe, jotka kaikki ovat normaalimatkojen hiihtäjinä maailman kovinta eliittiä. Unohtaa ei saa myöskään maailman kovimpaan eliittiin viime vuonna murtautunutta vapaan spesialistia Iver Tildheim Andersenia. Myös viime kauden päätteeksi maajoukkueesta tippunut Emil Iversen näyttäisi tekevän nousua.

Norjan ylivallan suurimmaksi haastajaksi viime kauden aikana nousi myös ruotsin mieshiihdon pelastajaksi tituleerattu William Poromaa. Ruotsalainen pystyi viime kauden aikana useamman kerran lyömään kiilaa kovaan norjalaisrintamaan ja tällä kaudella nuori ruotsalainen pyrkii varmasti haastamisen lisäksi myös päihittämään ruotsalaiset.



Poromaan lisäksi myös hänen kokenut maanmiehensä Calle Halfvarsson onnistui edelliskaudella ajoittain norjalaiset haastamaan. Tänäkin vuonna se on mahdollista, mutta Jällivaaran avaus oli Halfvarssonin osalta hieman vaisu.

Ruotsalaisten lisäksi norjalaista dominanssia ajoittain horjutti myös Ison-Britannian Andrew Musgrave, joka tosin hänkin on käytännössä Norjan maastohiihtokoneiston tuotos. Musgrave hiihti Beitostölenissä jo kovassa norjalaisseurassa kolmen parhaan joukkoon, joten myös maailmancupissa häneltä voidaan odottaa ainakin kohtuullista menestystä.

Iivo Niskanen on Suomen täsmäase norjalaisten haastamiseen. Viime kauden vaikeuksista jälleen hyvään vireeseen toipunut Niskanen on merkannut ennen kauden alkua kalenteriinsa Holmenkollenin perinteisen viisikymppiä sekä varmasti myös muut kauden perinteisen hiihtotavan kilpailut.

Vapaalla Niskasen vauhti tuskin riittää norjalaisten haastamiseen, mutta maailmancupin ohjelmassa on useampia hyviä perinteisen kisoja, joista Niskanen varmasti haluaa voittaa jokaisen. Puuttuvan Kollenin voiton lisäksi myös Rukan 10 kilometrin ja Lahden 20 kilometrin perinteisen väliaikalähdöt ovat Niskasen kauden päätavoitteita.

Iivo Niskasen lisäksi vahvaa panosta toivotaan myös Perttu Hyväriseltä. Uransa parhaan ja tasapainoisimman kauden hiihtänyt Hyvärinen sijoittui useamman kerran kymmenennen sijan tuntumaan ja loppukaudesta Falunissa myös uran ensimmäinen palkintosija oli varsin lähellä. Kauden avauskisat eivät ole vielä vakuuttaneet, mutta vasta maailmancupin avaus näyttää Hyvärisen todellisen kunnon.

Suomalaisista myös ainakin Ristomatti Hakolalta, Remi Lindholmilta sekä nuorten maailmanmestareilta Arsi Ruuskaselta ja Niko Anttolalta odotetaan myös ainakin yksittäisiä hiihtoja kymmenen kärkeen tai sen läheisyyteen. Tosin alkukauden perusteella heillä kaikilla on sinne vielä matkaa.

Pohjoismaiden ulkopuolelta kannattaa seurata ainakin ranskalaisia, jotka pystyvät yksittäisissä vapaan hiihtotavan kisoissa haastamaan terävintä kärkeä. Beitostölenin hiihdon perusteella ainakin Hugo Lapalus voi olla potentiaalinen haastaja palkintosijoille ainakin yksittäisissä kisoissa.

Saksan Friedrich Mochilta on odotettu jo parin kauden ajan läpimurtoa maailman kärkeen osittain myös siksi, koska hiihto tarvitsisi kaupallisesta näkökulmasta saksalaisen huippumenestyjän. Toistaiseksi Moch on jäänyt kärjen takana tulevaan tasaiseen joukkoon, mutta uusi kausi on hänellekin uusi mahdollisuus nostaa tasoaan.

Toinen urheilija, jolta on odotettu nousua lähemmäs maailman kärkeä, on Kanadan Antoine Cyr, joka on etenkin perinteisellä hiihtotavalla ajoittain väläytellyt hyvää vauhtia. Toistaiseksi hänen uransa parhaimmat hiihdot ovat kuitenkin osuneet kaksien edellisten arvokisojen parisprintteihin.

Tshekin Michal Novak on kuulunut viime kausien nousijoihin. Tshekkihiihtäjä on etenkin vapaalla hiihtotavalla parantanut tekemistään vuosi vuodelta ja on jo melko lähellä maailman kärkeä. On kuitenkin vaikea nähdä, että hänestä tulisi Lukas Bauerin kaltaista kestomenestyjää.

Kläbo dominoi myös sprintissä

Sprinttipuolella kauden suurin ennakkosuosikki on vielä paljon selvempi kuin normaalimatkoilla. Johannes Hösflot Kläbon ylivoima sprinttipuolella on ollut sanoinkuvaamatonta, vaikka viime kaudella hän kärsikin yllättäen useammankin tappion.

Kläbon tasosta kaiken olennaisen tosin kertoo juuri se, että hänen kohdallaan ei enää lasketa voittoja, vaan tappioita. Jos Kläbo on kisassa toinen, lasketaan se hänelle epäonnistumiseksi. Tällaista ylivaltaa vastaan on muiden mahdotonta kilpailla.

Sprinttipuolella Kläboa haastaa jo aiemmin mainitun Golbergin lisäksi ainakin Erik Valnes, joka hieman vaisumman viime kauden jälkeen on palaamassa Norjan toiseksi vahvimmaksi sprintteriksi. Sekä Oloksella että Beitostölenissä voittanut Valnes on suurin suosikki sprintticupin kakkoseksi.



Vaikka sprintissäkin norjalaiset hallitsevat, ei heidän ylivoimansa ole aivan yhtä tyrmäävää kuin normaalimatkojen puolella. Useammat muunmaalaiset hiihtäjät pystyvätkin haastamaan ja voittamaan käytännössä kaikki muut norjalaiset kuin Kläbon. Eikä hänkään ole täysin voittamaton, kuten viime kausi osoitti.

Tulevallakin kaudella norjalaisia haastavat rutinoituneet ranskalaiset Richard Jouve ja Lucas Chanavat. Heidän lisäkseen myös Jules Chappaz nousi viime kaudella perinteisellä hiihtotavalla maailman sprinttieliittiin ja Beitostölenin perusteella sama tahti jatkunee tänäkin vuonna.

Ranskalaisten lisäksi myös Italian Federico Pellegrino on nimi, joka pitää aina mainita sprinteistä puhuttaessa. Vaikka Pellegrino onkin normaalimatkojen kehittymisen myötä aavistuksen menettänyt sprinttiterävyyttään, on hän edelleen yksi maailman parhaista miessprinttereistä.

Pellegrinon lisäksi italialaisista pitää mainita myös Simone Mocellini, joka nousi viime vuonna täydestä tuntemattomuudesta osaksi maailman sprinttieliittiä perinteisellä hiihtotavalla. Tulevalla kaudella on mielenkiintoista seurata, kuinka kovaan vauhtiin Mocellini pystyy.

Ruotsin Edvin Anger oli viime kauden suurin nousija. Nuori ruotsalaissprintteri oli useamman kerran finaalivaiheessa mukana eivätkä palkintosijatkaan jääneet kauas. Jällivaaran avauksessa Anger kärsi tappion maanmiehelleen Marcus Gratelle, mutta tästä huolimatta häntä pitää seurata tulevan kauden sprinttikoitoksissa tarkasti.

Yhdysvaltain nuori miesten maajoukkue otti myös viime kauden aikana isoja askeleita kohti maailman huippua. Erityisesti Ben Ogden säväytti sprinttikisoissa ennakkoluulottomilla esityksillään, eikä hänen vauhtinsa normaalimatkoillakaan huonoa ollut. Sprinttipuolella kovaa menoa on nähty myös James Clinton Schoonmakeriltä.

Kauden komeetta sprintissä on hyvin todennäköisesti Beitostölenin avauksessa toiseksi sijoittunut Ansgar Evensen. Nuorelta norjalaiselta on odotettu läpimurtoa maailman huipulle jo useamman kauden ajan, kun hän yllättäen voitti sprintin Norjan mestaruuden vuonna 2020. Hänenkään tiensä maailman huipulle ei ole ollut suoraviivainen, mutta nyt lähtökohdat tulevaan kauteen vaikuttavat todella lupaavilta.

Suomen miesten sprinttijoukkueessa on tason laajuutta, mutta aivan terävimmälle huipulle vievä terävyys on toistaiseksi puuttunut. Lähimmäksi on päässyt Pekingin olympiasprintin nelonen Joni Mäki, mutta hänen kehityksensä otti viime vuonna rajusti takapakkia eikä tämänkään kauden aloitus kotimaassa ole vielä ollut kovin loistelias.

Kovin syömähammas vaikuttaisikin olevan ainakin perinteisellä hiihtotavalla Lauri Vuorinen. Vuorisen otteet ovat olleet jo useamman kauden ajan tasaisen varmoja, mutta viimeistään välierissä hänen tiensä on lähes poikkeuksetta noussut pystyyn. Kotimainen dominanssi antaa kuitenkin mahdollisuuden kansainväliseen menestykseen, joten Rukan Suomen Cupin perusteella hän voi hyvinkin olla matkalla kohti parasta maailmancup-kauttaan.

Nuorten maailmanmestari Niilo Moilanen on ottanut tasaisen varmoja askeleita kohti maailman kärkeä, mutta samanlaiseen suureen kehitysloikkaan hän ei ole pystynyt kuin esimerkiksi Edvin Anger. Toistaiseksi Moilanen ei ole vielä kisannut yhtäkään sprinttiä tälle kaudella, joten on suuri arvoitus, mikä hänen iskukykynsä on.

Edessä on siis pitkä ja mielenkiintoinen maailmancupin kausi, jonka aikana nähdään toivottavasti useampia jännittäviä taistoja yksittäisten kisojen voitoista. Toivottavaa olisi myös, ettei taistelu kokonaiscupin voitosta ratkea kovin aikaisessa vaiheessa ja että myös suomalaisittain jännitystä riittäisi myös kauden finaaliviikonloppuna Ruotsin Falunissa.