Muistokirjoitus: Pentti Nikula villitsi pikkulapset seiväsharjoituksiin ja oli maailmalla suositumpi kuin itse Pelé

Kotisynnytyksellä Someron Ihamäen kylällä sijainneeseen Nikulan taloon 3. helmikuuta 1939 syntynyt Pentti Kustaa Nikula aloitti seiväsharjoittelun 1950-luvun alussa Forssasta hankitulla bambuseipäällä.

Pariinkin otteeseen Nikulan ja hänen kavereidensa käsittelyssä katkennut bambukeppi vaihtui myöhemmin terässeipäiden kautta moderneihin lasikuituseipäisiin.

Uransa ensimmäisen kilpailun Nikula hyppäsi 15-vuotiaana Loimaalla kesällä 1954, jolloin tulos oli 285. Tällä irtosi toinen sija Someron Esan tuon hetken parhaan hyppääjän Ville Hairon vanavedessä.

Maamieskoulun Vihdissä vuosina 1957-1958 suorittanut seiväslupaus tutustui Valto Oleniukseen, joka oli saavuttanut lajissa EM-hopeaa 1950 ja ryhtynyt uransa jälkeen valmentajaksi. Olenius houkutteli Nikulan Pajulahdessa käytävän liikunnanohjaajakoulutukseen, joka käynnistyi vuonna 1960.

Neljän metrin rajan ensimmäisen kerran vuonna 1957 ylittänyt Nikula kehittyi Pajulahden vuosinaan huimaa vauhtia. 450:n rajapyykki puhkesi ensimmäisen kerran syksyllä 1961. Pian tämän jälkeen olikin luvassa maailmankirjat sekoittanutta tulostehtailua.

470 ylittyi ensimmäisen kerran hallissa Berliinissä helmikuussa 1962, ja SE-tulos 480 ilmestyi tulostaululle toukokuun lopussa Jyväskylässä.

Kauhavan juhannuskisoissa Nikula ylitti uuden maailmanennätyksen 494. Ylen kuvausryhmä ei ollut paikalla, mutta suorituksen onnistui tallentamaan kaitafilmille myöhemmin kansanedustajaksi yltänyt aitajuoksija Juhani Orrenmaa.

Pekka Tiilikainen kertoi tuoreen ME-uutisen koko kansalle Yleisradion juhannusaattoillan ylimääräisessä uutislähetyksessä.

Viimeistään Kauhavan maailmanennätys teki Nikulasta valtavan kansansuosikin, jonka kilpailemista saapui seuraamaan kenttien laidoille tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Viikkosanomien perinteiseen äänestykseen suosituimmasta suomalaisesta osallistui vuonna 1962 noin 122 000 suomalaista, joista 70 000 antoi äänensä Nikulalle. Toiseksi tullut Urho Kekkonen sai 28 000 ääntä.

Samana vuonna Nikula valittiin urheilutoimittajien vuoden urheilijaksi ylivoimaisella äänisaaliilla. Nikula menetti 1000 mahdollisesta pisteestä vain kymmenen, vaikka vastassa oli muun muassa hiihdossa 30 km MM-kullan voittanut Eero Mäntyranta.

Valtavan kansansuosionsa seivästähti hyödynsi keräämällä ruskeissa kirjekuorissa jaettuja rahapalkintoja kilpailuissa, joita kauden 1962 aikana kertyi peräti 40 kappaletta.

Pikkulapset ympäri maan rakensivat kotipihoilleen seiväshyppypaikkoja, joissa mallailtiin idolin suorituksia. Kymmenvuotiaiden lasten seiväsharjoituksissa murtuneista käsivarsista ja solisluista kerrottiin legendaarisia tarinoita.

Syyskuussa Belgradissa käydyissä EM-kisoissa Nikula otti ylivoimaisen voiton rutiinituloksella 480. Kauko Nyström ja Risto Ankio säestivät mestaria kolmos- ja nelossijoillaan.

Kisojen päättäjäisissä Suomen joukkue marssi vain kahden urheilijan voimin, kun lippua kantoi pituuden EM-hopeamitalisti Rainer Stenius ja marssivan joukkueen muodosti yksin Pentti Nikula.

Banketissa seiväsmestaria haki tanssimaan naisten kiekonheiton ja kuulantyönnön Belgradissa voittanut Tamara Press. Tanssin jälkeen 181-senttinen ja satakiloinen neuvostoliittolaislegenda nosti kepeän seiväsmiehen yhdellä kädellä istumaan olkapäälleen.

Brittiläisen tietotoimiston laatima listaus maailman parhaista urheilijoista 1962 oli hämmästyttävää luettavaa:

1) Valeri Brumel (korkeushyppy), 2) Dawn Fraser (uinti), 3) Peter Snell (800 ja 1500 metriä), 4) Rod Laver (tennis) ja 5) Pentti Nikula (seiväs).

Euroopan mestarimme taakse jäivät muun muassa Brasilian jalkapallon maailmanmestariksi johdattanut Pele sekä ammattinyrkkeilijä Sonny Liston.

Lyhyen mutta menestyksekkään uransa Nikula kruunasi kotihallissaan Pajulahdessa helmikuun 2. päivänä 1963.

Ulkona paukkunut parinkymmenen asteen pakkanen ei hyydyttänyt Someron Esan seivästähteä, joka paransi 35 minuutin sisään kolmesti maailmanennätystä: ensin planeetan ensimmäisenä ihmisenä yli 5 metrin tuloksella 500, sitten 505 ja vielä tämän jälkeen hämmästyttävästi 510.

Kaksi yritystä korkeudesta 515 eivät tuottaneet tulosta, mutta keihään ME-miehen Soini Nikkisen rakentamalla puisella vauhdinottoradalla oli kuitenkin tehty aikakirjoihin jäävää yleisurheiluhistoriaa.

Pajulahden gloriaa himmensi myöhemmin kantautunut tieto, jonka mukaan kisan tulokset oli mitattu 10 senttiä liian hyviksi. Yli viiden metrin Nikula onnistui kuitenkin leijailemaan myös ulkoradoilla ja täysin virallisesti tehtyään toukokuun alussa Porissa tuloksen 500.

Runsaasti ulkomailla, Euroopan lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa ja Japanissa, kilpaillut Nikula ei enää toukokuun 1963 jälkeen yltänyt viiden metrin tuloksiin.

Olkapäävaivoista kärsineen hyppääjän ura päättyi lokakuussa 1964 Tokion olympialaisissa, joissa kunnioitettava tulos 490 ei enää riittänyt seitsemättä sijaa korkeammalle.

179-senttinen ja 70-kiloinen Nikula oli fyysisesti vahva urheilija, joka juoksi 100 metriä aikaan 11,1, nosti penkkipunnerruksessa 120 kiloa ja käytti leuanvedossa parhaimmillaan 55 kilon lisäpainoja.

Himoharjoittelija ei nostanut urallaan juurikaan painoja mutta teki sen sijaan runsaasti rengasvoimistelua sekä pitkiä, intervallityyppisiä juoksulenkkejä. Vielä 70-vuotissyntymäpäivän lähestyessäkin Nikula kykeni vetämään 15 leukaa.

Nuoruudessaan teatterilegenda Paavo Liskin kanssa samassa joukkueessa useita sokerijuurikkaan harvennuksen Suomen mestaruuksia saavuttanut Nikula teki monipuolisen työuran, jonka aikana hän toimi muun muassa liikunnanohjaajana, raittiustyönohjaajana, Asikkalan urheilu- ja matkailusihteerinä sekä Päijät-Hämeessä maakuntasihteerinä, maakunta-asiamiehenä ja edunvalvonta-asiamiehenä.

Kimmon (s. 1967), Sadun (s. 1968) ja Janin (s. 1989) isälle myönnettiin Opetusministeriön Pro Urheilu -palkinto vuonna 2006.

Urheiluruudussa helmikuussa 1993 näytetyssä haastattelussa Nikula kertoi ennustaneensa, että kuuden metrin raja ylittyy seiväshypyssä 1900-luvun aikana. Tämä arvio toteutui, kun Sergei Bubka leijui kuuteen metriin asetetun riman yli vuonna 1985.

Samassa haastattelussa planeetan ensimmäinen viiden metrin ylittäjä povasi tulevaisuuteen jopa seitsemän hyppyjä, jotka ovat kuitenkin tällä hetkellä varsin utopistisia. Armand Duplantisin syksyllä Tokion MM-kisoissa asettama seiväshypyn maailmanennätys on 630.



Lähteet:

Urho Salo - Pentti Nikula. Seiväskomeetta (2009)