Kuinka korkealle Wilma Murto ja Elina Lampela yltävät poikkeuksellisen väkirikkaassa seiväsfinaalissa?

Moni urheilufani oli merkannut varmasti jo hyvissä ajoin kalenteriinsa, että keskiviikkona 7.8. kaapissa kannattaa olla valmiina astetta parempaa kahvia sekä sen arvolle sopivaa kahvileipää mitalikahveja varten. Tänä päivänä piti olla parhaat mahdollisuudet suomalaismitaliin Pariisin olympialaisissa, jopa suomalaisen olympiavoittoon. Olihan ohjelmassa naisten seiväsfinaali.

Naisten seiväsfinaalin aattona tunnelmat ovat kuitenkin täysin toisenlaiset, kuin oli tarkoitus. Suomen mitalitili näyttää ennen finaalia pyöreää nollaa, eikä seiväshypystäkään mitalia tällä hetkellä kuin odota kuin korkeintaan kaikkein optimistisin penkkiurheilija. Niin vaikeista lähtökohdista Suomen yleisurheilun kruununjalokivi Wilma Murto loppukilpailuun lähtee.

Murron tämän kalenterivuoden aikana kokemia vastoiskäymisiä ei tarvitse enää toistaa, koska ne ovat tarkasti yleisurheilua seuraavilla ihmisillä valitettavan hyvin tiedossa. Unelmien kaudesta tuli painajaisten kausi. Jo olympialaisissa viivalle selviytyminen oli paljon enemmän, kuin Rooman EM-kisoissa tulleen uuden loukkaantumisen jälkeen vaikutti.

Mutta vaikka tilanne vaikuttaisikin siltä, että kaikki toiveet menestyksestä olisi jo menetetty, ei tilanne ehkä kuitenkaan ole niin synkkä, miltä se kaikki taustat huomioiden voisi olla. Münchenin Euroopan mestari ja Budapestin MM-pronssimitalisti Murto on kuitenkin mukana olympiafinaalissa, eikä hänen hyppäämisensä karsinnassa suinkaan vaikuttanut huonolta.

Lähtökohdat finaaliin ovatkin sellaiset, ettei Murron niskaan kannata asettaa kovin suuria paineita suomalaisen kesäurheilumaineen pelastamisesta, mutta toisaalta hänellä on kaikki mahdollisuudet onnistua siinä, mikä vielä pari päivää sitten tuntui täysin utopistiselta. Koska hyppyjä on alla niin vähän, on mahdotonta sanoa, millaisten korkeuksien ylittämisen vauhdinjuoksu ja tekniikka juuri tänä tiettynä päivänä mahdollistavat.

Murron lopputulosta voikin arvioida varsin vastaavalla tavalla kuin Krista Tervon mahdollisuuksia ennen naisten moukarifinaalia. Toisin sanoen käytännössä lähes mitä vaan voi tapahtua. Keskiviikon kisapuhde voi päättyä Murrolta kolmeen raksiin aloituskorkeudesta tai villeihin tuuletuksiin ja Porilaisten marssiin. Tai aivan mihin tahansa tältä väliltä.

Urheilija on myös itse sanonut lähtevänsä kilpailuun korkeus ja hyppy kerrallaan pohtimatta yhtään sitä, mihin oma hyppääminen mahdollisesti tuloslistalla voisivat viedä. Finaalin korotukset ovat tällä kertaa astetta maltillisempia kuin Tokion surullisenkuuluisassa finaalissa, jossa vain neljä naista selvitti toisen korkeuden 470. Nyt rimaa nostetaan asteikolla 440-460-470-480.



Tämä suunnitelma vaikuttaa lähtökohtaisesti Murron kannalta varsin hyvältä. Karsinnan perusteella kaksi ensimmäistä korkeutta ovat ainakin sellaisia, joiden pitäisi olla Murrolle myös keskenkuntoisena täyttä realismia. Mikäli myös kolmas korkeus ylittyisi, tarkoittaisi se hyvin todennäköisesti jo pistesijaa. Mitaliin vaadittaneen jo neljättäkin ylitysti, mikä lienee jo aivan realististen mahdollisuuksien ylärajalla.

Murron lisäksi loppukilpailussa on mukana myös toinen suomalainen Elina Lampela, joka antoi karsinnassa jälleen uuden näytön siitä, että hän on noussut tämän kauden aikana urallaan aivan uudelle tasolle. Rooman EM-nelossijan jatkoksi Oulun Pyrintöä edustava hyppääjä saa meriittiluetteloonsa lisättyä myös osallistumisen olympiafinaaliin.

Lampelan kohdalla karsintaseulan läpäiseminen oli jo iso voitto, ja hän voikin startata finaaliin rennolla asenteella ilman menestyspaineita. Lähes jokainen sija, jonka hän pystyy loppukilpailussa nappaamaan, on pienoinen venyminen, sillä ennakkoon Lampela on ennätysvertailussa joukon kolmanneksi viimeinen.

Hyppääjän oma tavoite finaalissa onkin varmasti omien ennätyslukemien 463 parantaminen. Tämä tosin saattaa olla haasteellista korotuksien vuoksi. Karsinnan jälkeen Lampela harmittelikin sitä, ettei päässyt ollenkaan kokeilemaan korkeudesta 465, koska uskoi sen olleen maanantaina täysin ylitettävissä. 470 saattaa sen sijaan olla vielä tällä hetkellä Lampelalle liikaa, jos hän kaksi ensimmäistä korkeutta ylittämään pystyy.

Mahdollisimman hyvän sijoituksen varmistamiseksi olisikin toivottavaa, että Lampela onnistuisi ylittämään kaksi ensimmäistä korkeutta ensimmäisellä yrityksellä. Tulos 460 puhtaalla sarjalla vie loppukilpailussa jo hyvin todennäköisesti varsin korkealle loppusijoitukselle. Ennakkoon korkeudesta 470 tulee todennäköisesti suuri vedenjakajakorkeus, jonka jälkeen kilpailussa on enää mukana huomattavasti pienempi määrä urheilijoita.

Oman mausteensa loppukilpailuun tuo poikkeuksellisen suuri osallistujamäärä. Yhden kreikkalaisurheilijan vetäytymisen jälkeenkin keskinäisyydestä paremmuudestaan taistelee peräti 19 urheilijaa, mikä tekee kilpailusta todennäköisesti ennätyspitkän. Täten aloituskorkeuksissa myös hyppyvälit kasvavat todella pitkiksi.

On todennäköistä, että aloituskorkeudessa 440 ei vielä nähdä kovin suurta karsintaa ja koko kilpailijajoukko jatkaa toiseen korkeuteen. Kauden tilastojen perusteella myös 460 voi olla vielä hyvin suurelle osalle hypättävissä, mutta useampi urheilija tullee tarvitsemaan siitä kaikki yrityksensä. Näin ollen riman noustessa lukemiin 470, voi kisassa olla mukana vielä yli tusinan verran urheilijoita ja aikaa kisaan on mennyt jo lähes toista tuntia.



Suomalaisnäkökulmasta heikkotasoisesta karsinnasta tulikin lopulta huono asia. Sekä Murto että Lampela kuuluivat niiden 11 urheilijan joukkoon, jotka selvittivät korkeuden 455 ja lunastivat ilman ongelmia finaalipaikan. Heille molemmille olisi varmasti kelvannut se, että vielä yksi nainen olisi tämän korkeuden ylittänyt ja tuonut finaaliin ihanteellisen määrän urheilijoita. Näin loppukilpailusta olisi pudonnut useampi paha haastaja ja molempien loppusijoitus olisi ollut vähintään kahdentoista joukossa.

Pitkät hyppyvälit ovat kuitenkin kaikkien urheilijoiden yhteinen haaste ja tässäkin maratonfinaalissa urheilijoiden keskinäinen paremmuus saadaan lopulta ratkaistua ja mitalit jaettua. Toki kaikki varmasti toivovat, että taso nousee tällä kertaa paremmaksi kuin karsinnassa. Kauhuskenaario olisi, että 460 tai 470 puhtaalla pöytäkirjalla olisi pronssitulos ja himmein mitali jouduttaisiin jakamaan todella monelle urheilijalle.

Suomalaiset lähtevät siis finaaliin haastajina, eikä mitalien saavuttaminen ole todellakaan helppoa, vaikka suurin ennakkosuosikki kauden tilastoykkönen Molly Caudery olikin lopulta yksi niistä harvoista urheilijoista, joiden kisa päättyi jo karsintaan. Ennakkoon tiukimmin mitaleista taistelee viisi urheilijaa: Australian Nina Kennedy, Yhdysvaltain Katie Moon, Sveitsin Angelica Moser, Kanadan Alysha Newman sekä Uuden-Seelannin Eliza McCartney.

Heistä tilastojen valossa varmin kortti mitalien makuun jo useammissa arvokisafinaaleissa päässyt Kennedy. Kokenut australialainen on hypätty parhaimmillaan ulkoratakaudella lukemat 488, minkä lisäksi hänen tilastoihinsa on merkitty myös tulokset 485, 480, 475 ja 473.

Kakkossuosikiksi kilpailuun on nostettava kaiken voittanut viime vuosien hallitsija Katie Moon, vaikka hänen kautensa ei ole ollut aivan yhtä loistelias kuin muutamat aiemmat. Hän on ylittänyt korkeuden 485, mutta muuten hänen tuloksensa ovat olleet välillä 475-450. Moonin kohdalla menestysrutiini on kuitenkin niin korkealla tasolla, että hänen voittamisestaan tulee todennäköisesti tälläkin kertaa todella haastavaa jokaiselle.



Kolmanneksi suurin mestariehdokas on Wilma Murron pitkäaikainen kilpakumppani Sveitsin Angelica Moser, joka on tämän kauden aikana tehnyt suuren loikan eteenpäin urallaan. Hän on jo voittanut Roomassa Euroopan mestaruuden sekä tehnyt uuden maansa ennätyksen 488, joka on yhdessä Kennedyn kanssa nyt finaalissa mukana olevista kovin tulos. Toisaalta tuo on häneltä kauden ainoa 480:n ylitys, sillä toiseksi paras merkintä on Rooman voittotulos 478.

Kanadan Newman hyppäsi hallissa 483, mutta ulkona hänen paras noteerauksensa on toistaiseksi 476. Lisäksi hän on ylittänyt myös kahdesti korkeuden 475, joten hän vaikuttaisi olevan varsin varmassa kunnossa. Hänellä on siis kaikki mahdollisuudet tehdä finaalissa kauden parhaansa ja taistella tiukasti mitalisijoista.

Ennakkosuosikkiviisikon epävarmin kortti on jo Riossa olympiapronssia juhlinut ja tämän jälkeen hurjaan vammakierteeseen joutunut McCartney. Hänellä on tilastoissa kova hallitulos 484, mutta ulkoradoilla hänen tuloksensa ovat vaihdelleet välillä 470-441. Häneltä mitaliin vaaditaan siis selvästi parempaa, kuin aiemmin tänä kesänä.

Katso myös: Veikkauksen kohteet ja kertoimet Pariisin yleisurheiluun