Rod Milburn – katveeseen jäänyt olympiavoittaja 50 vuoden takaa

Voittamaton ykkönen

Olympiavoittajien tapaan Rod Milburn säväytti jo lukioiässä. Hän sutaisi pika-aidoissa maansa ikäkausiennätyksen. Varsinaisesti maailman huipulle Syvän Etelän mies singahti vuonna 1971, jolloin opiskeli liikunnanopettajan tutkintoa Southern Universityssä, Louisianan Baton Rougessa. Afroamerikkalaisen opinahjon palkkalistoilta löytyi Milburnille myös valmentaja: Bob Hayesin aikoinaan luodinnopeaksi koulinut tohtori Dick Hill.

Vuonna 1971 Milburn tanssahteli 42 tuuman korkuisessa aitaviidakossa kuin ballerina. Baton Rougen sälli keräsi lajissaan voittopytyn niin Yhdysvaltain kuin koko Amerikan mantereen mestaruuskisoissa. USA:n mestaruuskisojen välierässä kilahti uusi maailmanennätys 13,0 120 jaardin aidoissa (120 jaardia=109,73 metriä).

Milburn nirhaisi maalinauhan poikki kauden jokaisessa kilpailussaan, joten yhdysvaltalainen Track And Field News valitsi Louisianan miehen vuoden parhaaksi miesyleisurheilijaksi maailmassa. Kaksinkertainen Euroopan mestari Juha Väätäinen sai tyytyä kolmanteen sijaan.

Kolikkohipaisun mestari

Milburn kehitti sekä aitajuoksun tekniikkaa että lajin harjoittelua. Pedantti tohtorismies Hill kun seurasi vierestä touhuja. Aituri keksi heittää häkkiä ylittäessään molemmat kädet eteen, jolloin ilmalennosta karisi tuhannesosasekunteja radanpintaan. Milburn harjoitteli myös mahdollisimman niukkaa aidan ylitystä: häkkyrän yli piti nuolaista niin tarkasti, että kavio heitti aidan päälle asetetun kolikon menemään mutta aita jäi pystyyn.

Liika ahnehtiminen oli kostautua ja jättää Milburnin rannalle Münchenin olympiakisoista 1972. Hän päästeli ulkorataa pitkin USA:n olympiakarsinnoissa, kolhi loppuosuudella pahoin aitoja ja välttyi nipin napin valumasta kolmatta eli viimeistä olympiamatkaan oikeuttavaa sijaa alemmaksi.

Valokeilan väistämä olympiavoittaja

Kun karsinnat oli hoideltu, oli olympiavoiton sinetöinti Münchenissä huomattavasti helpompaa. Pulisongit vain liekehtivät, kun Milburn liiskasi pika-aitojen loppukilpailussa ranskalaisen Guy Drutin ja maanmiehensä Tom Hillin.

Voitto jäi ikävästi Münchenin terroristi-iskun sekä 400 metrin palkintojenjaossa nähdyn amerikkalaisjuoksijoiden mielenosoituksen varjoon. Milburnin tulos 13,24 oli epävirallinen automaattisen ajanoton maailmanennätys, mutta sitäkään ei pahemmin noteerattu, koska se tulkittiin virheellisesti samanarvoiseksi kuin taskunauriilla napattu tavanomainen 13,2.

Leveämpi leipä levällään

Milburn kävi seuraavana kesänä kilpailemassa Euroopassa. Helsingin Maailmankisoissa kulki roinalla täytetty etusuora ajassa 13,3. Viikkoa myöhemmin porhalsi poskiparta Zürichissä käsiajanoton maailmanennätyksen 13,1.

Yleisurheilijoiden elanto oli amatööriaikana epävarmalla pohjalla. Perheensä elättämiseksi Milburn ilmoiittautui yleisurheilun lyhytikäisen ITA-ammattilaistallin palkkalistoille. Hän yritti myös pelata rahasta kainalopalloa, mutta sopimusta ei syntynyt.

ITA lopetti toimintansa vuonna 1976, ja organisaation urheilijat putosivat tyhjän päälle. Kansainvälisen amatööriyleisurheiluliiton alaisiin kilpailuihin ei Milburnilla ja kohtalotovereillaan ollut enää asiaa. Amatöörioikeudet palautuivat vasta oikeustaistelun jälkeen 1980-luvun alussa. Milburn palasi kilparadoille kohtalaisella menestyksellä, mutta nuori sukupolvi oli jo vallannut kärkipaikat Renaldo Nehemiahin ja Greg Fosterin johdolla.

Surullinen loppu

ITA-seikkailusta ei ilmeisesti jäänyt mitään sukanvarteen (aikalaishokeman mukaan ”amatöörinä” ansaitsi paremmin kuin ”ammattilaisena”). Milburn meni ansiotyöhön urheilu-uransa jälkeen. Aluksi hän tienasi leipänsä kotiyliopistonsa valmentajana ja sen jälkeen paperitehtaan työmiehenä. Siellä sattuneessa epäselvässä onnettomuudessa hän menehtyi 47-vuotiaana vuonna 1997.

Rod Milburnin ansiot aitajuoksijana on kohtalaisessa määrin tunnustettu jälkeenpäin. Vuonna 1988 hänet nimitettiin Louisianan osavaltion urheilun Hall of Fameen ja viisi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain yleisurheiluliiton kunniagalleriaan. Milburnin kotikonnuilla Louisianan Opelousasissa nimettiin puiston halki kulkeva tie Rodney Milburn Boulevardiksi jo ennen aiturin kuolemaa.

Ehkä paras ja aidoin kunnianosoitus tuli kuitenkin Suomesta. Ylen yleisurheilukommentaattori Tuomas Raja on kertonut lähetyksessä pitäneensä pikkupoikana huoneensa seinällä Rod Milburnin julistetta.

Lehtileikkeitä
New York Times 7.7.1973
New York Times 23.2.1981

Video
110 m aidat USA:n olympiakarsinnoissa 1972