Minna Hollanti: Mun kausi 2020

Minna Hollanti: Mun kausi 2020


Kuluneesta kaudesta on ollut tosi vaikea kirjoittaa, koska päällisin puolin se meni aika heikosti. Mutta nyt kuitenkin kirjoitan.
GIF-eliittiryhmä: 29.10.2020 14:36Blogi
Minna Hollanti: Mun kausi 2020
Kuva: Seppo Järvelä
Minna Hollanti.
Harjoituskausi sujui hyvin, ilman vammoja tai sairastumisia. Huhtikuussa jouduttiin sattuneesta syystä pihalle heittämään, mikä oli aika hankalaa +0 asteen lämpötiloissa. Onneksi kotona autotallissa pystyin tekemään voimatreenejä lähes tavalliseen tapaan. Koen, että enemmän koulusta ja kirjoituksista oli minulle haittaa kuin koronasta. Olin aika väsynyt ja stressaantunut, enkä palautunut optimaalisesti. Henkinen kuormitus oli kovilla kirjoitusten aikaan.

Kausi alkoi yllättäen jo kesäkuun 1. päivä Jyväskylässä. Ihan ok kauden avaus, yli 50 metriä, mutta tekniset ongelmat olivat kesäkuun aikana riesana. Vasta heinäkuun alussa saatiin kirjattua uusi ennätys lukemiin 52.73 m Kokkolassa käydyssä kilpailussa, jossa heitin myös elämäni parhaan sarjan naisten keihäällä.

Kun heittokunto oli noususuunnassa, alkoivat kylkiongelmat. Heinäkuun puolivälissä heitin Lahden Motonet GP-kilpailussa todella kipeänä, minkä jälkeen olin heittämättä lähes kuukauden. Kävin myös magneettikuvissa, jotka kuitenkin olivat täysin puhtaat. Oli todella stressaavaa urheilijana olla tietämättä, mikä kyljessä on vikana ja miten sitä hoidetaan.

Kaikki keinot käytettiin, ja apu löytyi yllättäen kuivaneulauksesta. Seuraavana päivänä kuivaneulauksen jälkeen kylki oli kivuton. Ilmeisesti kyljessä oli todella kova kramppi.

Seuraavaksi tähdättiin Kalevan kisoihin. Muutama heittoharjoitus alla ja yhdet epäonnistuneet kenraalikisat ennen Kalevan kisoja eivät lupailleet suuria karsintakilpailulle. (ja venähtänyt nivunen pari päivää ennen kisoja :D) Viimeisellä heitolla kuitenkin heitin karsintarajan yli ja samalla myös oman ennätykseni 53.06 m. Voitteko edes kuvitella kuinka onnellinen olin?


Viimeisellä heitolla kuitenkin heitin karsintarajan yli ja samalla myös oman ennätykseni 53.06 m. Voitteko edes kuvitella kuinka onnellinen olin?


No onnea ei kestänyt kauaa. Karsintakilpailun jälkeen palasimme hotellille. Siellä tunsin, kuinka kylki meni todella kovaan kramppiin. Ja niin olin taas kipeä. Finaalipäivänä kävin kaksi kertaa hieromassa kylkeä auki, söin kipulääkettä ja pidin sormia ristissä, että kivut edes vähän helpottaisivat.

Onnistuin jotenkin heittämään finaalissa ihan ok tuloksen, 51.87 metriä, jolla irtosi 8. sija. Se oli kuitenkin pettymys, sillä tuntui, etten pystynyt antamaan kaikkeani.

Kalevan kisojen jälkeen kävin neulaamassa kyljen uudestaan, mutta se ei auttanut. Kylkeen ei itse asiassa auttanut oikein mikään. 19-vuotiaiden SM-kilpailut Kemissä lähestyivät kovaa vauhtia, enkä pystynyt edes heittämään harjoituksissa. Kemissä kylki oli vähän parempi, koska pystyin heittämään vauhditta ilman kipuja.

Mutta kisavauhdista heittäessä kylkeen sattui jälleen. Sain kuitenkin heitettyä ok tuloksen 52.37 m, jolla lähti SM-hopeaa. Päätin Helsingissä epäonnistuneen kisan jälkeen päättää kauden, sillä mitä järkeä olisi rikkoa kylki? Pari viikkoa olin harjoittelematta ja kylki parani levossa täysin kivuttomaksi.

Mun kauteen mahtui siis pari hassua onnistumista ja sitten suurimmaksi osin vastoinkäymisiä. Mutta silloin kuin onnistuin, niin ne hetket olivat todella upeita. Ne pienet onnistumisen hetket muistuvat päällimmäisenä ja jättävät alleen ne kaikki huonoimmatkin kisat ja kipeät päivät, kun pelkkä hengittäminenkin sattui.

Mulla on aika hyvin asiat nyt. Sain lukiourani päätökseen syksyllä ja saan lakin päähäni joulukuussa. Tämän kaiken ajan ilman koulua aion pyhittää urheilulle: kovalle harjoittelulle ja palautumiselle. Keväällä aion hakea seuraavaan kouluun.

Saapa nähdä, millaista tulosta pystyn tekemään seuraavalla harjoituskaudella. Suuria muutoksia on tapahtunut itse harjoittelussa ja heittotekniikassa. Niistä aion kertoa lisää sitten seuraavan kerran!

Minna Hollanti